Joutsenet saapuvat takaisin tutuille pesäpaikoilleen ja
kailottavat peikoille hyvää kevättä. Kevätiltoina on mukava istua lammen
rannalla ja kuunnella metsän ääniä. Ja kun käki kukkuu, tietää, että ollaan
siirrytty jo kesän puolelle.
KÄKI
Kukkuu kukkuu
kähisi käki
ja haukkui perään
kolme kertaa
ja kukapa kuka
tämän käen kuuli
tuumi
etteipä ole
linnulle vertaa
joka kukkuu ja haukkuu
samalla kertaa.
Peikot ovat yleensä karvaisia, ja niillä on suuret korvat ja
varpaat. Nenä on usein pyöreä ja perunamainen, mutta myös pitkänenäisiä
peikkoja on tavattu. Usein peikkoja on pidetty rumina ja ilkeinä, mutta se on
kyllä väärää tietoa. Peikot ovat yleensä kilttejä, tavallisia peikkotyttöjä ja
-poikia. Toki peikoissa, kuten ihmisissäkin, on erilaisia yksilöitä. Yksi on
hiljainen hihittelijä, toinen
tomera touhottaja ja kolmas komenteleva sumutorvi. Ja joukkoon mahtuu myös
monen monta muuta peikkoa.
Vilkkaat peikkolapset eivätkä millään malttaisi lopettaa
leikkiä ja käydä nukkumaan. Siksi on tärkeää, että tutut iltarutiinit
suoritetaan joka yö. Iltapuuro ja yömaito, siinä hyvän unen taito, peikkomummo
toteaa lapsille. Ja kun massu on täynnä iltapuuroa, tuli ritisee uunissa ja
hiljainen hämärä täyttää pesän nurkkia, kääriytyy villeinkin vipeltäjä viltin
alle iltatarinoita kuulemaan. Ja viimeistään tuutulaulun aikaan jokainen nassu
haukottelee. Tosin, joskus käy niin, että laulaja itse nukahtaa ja lapsi
silittää nukuttajan poskea ja kuiskaa: Nuku, naavatukka - ja nukahtaa sitten itsekin.
Peikkoemon tuutulaulu
Mitä mietit muruseni,
harmittelet hippuseni,
älä itke, tuutilulla,
anna unen tulla.
Annan unen uuvutella
unikeinuun kuiskutella/ kiikutella
nuppurainen ruusunkukka.
Nuku, naavatukka.
Nuku, naavatukkaaaaaa. ...